Riiviöiden Pella

SV-II, KTK-II, Jälkeläisluokka C, SLA-I, KRJ-II

Pella on virtuaalihevonen

© Ram.


Perustiedot

Riiviöiden Pella, eli Pella
suomenpienhevostamma, VH13-018-0497
144 cm, musta
ko helppo B re 90 cm me 80 cm
yleispainotus
omistaja: Juli (VRL-07270)
kasvattaja: Juli, Riiviöt
06.04.2013 (4v. 12.05.2013, 8v. 12.06.2013)
oma ikääntyminen


Saavutukset:

Toukokuun 2013 suomenhevosvarsojen arviointitilaisuus 15.05.2013:
rakenne 7, suku 10, käytöskoe 10, ratsastuskoe 7,3 + 5 (58.206%) = 39,3 = SV-II

Virtuaalinen Suomenhevoskantakirja - Kesäkuun 2013 tammojen kantakirjaustilaisuus:
18 + 16 + 18 + 18 = 70p = KTK-II
"- Tyydyttävä laatutyyppi, hyvät muut tyypit, pyöreä pitkähkö runko, hieman tukeva, painuneet vuohiset.
- Kaunis pää, hyvä kaulan asento, pitkä runko, kuivat ja hieman hentoluiset jalat, vuohiset ja kaviot eva."

VSR:n Jalostusarvostelun Jälkeläisluokka C-arvonimi
myönnetty 13.05.2015

SLA:n laatuarvostelutilaisuus 20.06.2015
14 (4+4+3+3) + 21 + 25 + 21 + 12 = 93 p. = SLA-I
Lihava (varsonut?). Hyvät tyypit, pyöreä pitkähkö runko, piirteetön säkä. Hieman hentoluiset jalat, lyhyet vuohiset. Kaunis pää.

KRJ:n laatuarvostelutilaisuus 15.07.2015
7 + 40 + 16 + 22 + 12 = 97 p. = KRJ-II



Luonnekuvaus

Pella-neiti on ollut aina varsin eläväinen ja hieman häsläksikin kutsuttu. Pella ei todellakaan ole tilanteentajuinen, eikä se aina oikein ymmärrä miten missäkin pitäisi käyttäytyä. Tamma on hoitotilanteissa hieman rauhaton, eikä turhanpäiväinen hyöriminen ja pyöriminen ole yhtään erikoista. Pella kannattaakin ihan varmuuden vuoksi sitoa kiinni, oikeastaan ainoastaan omien hermojen takia. Kiltti tämä hevonen on nimittäin kuin sika pienenä. Se ei ole varmastikaan ikinä näykkinyt saatika potkinut yhtään ketään ja käyttäytyy muutenkin erittäin rehellisesti ihmisiä kohtaan. Energiansa ja uteliaisuutensa vuoksi paikallaanoleminen tuntuu vain olevan hieman vaativaa, ellei ole köytettynä kiinni. Tällöin hoitaminen onnistuukin moitteitta satulointiin asti. Satulan saa selkään ilman ongelmia, kuten myös suitset päähän. Takajalkojen kanssa Pella on toisinaan hieman tarkka, eikä oikein pidä siitä, että niitä kosketaan. Suojien tai pinteleiden laittamisessa kannattaa siis olla tarkkaavainen äkkinäisten liikkeiden varalta, vaikka Pella ei muuten mitään pahaa teekään.

Ratsastaessa Pellan energisyys muuttuu kuitenkin erittäin positiiviseksi. Pella on hyvin eteenpäinpyrkivä ja kevyt ratsastettava, mikä tekee siitä varsin ihanteellisen ratsun. Sen liikkeet ovat hyvin ilmavat, mutta niissä on helppo istua mukana ja nauttia ratsastamisesta. Pella on myös hyvin kuuliainen jokaiselle avulle, joten se reagoi jopa pienimpiin painoapuihin parhaansa mukaan. Tamma on myös melko rento ratsastettava, sillä se ei juurikaan välitä siitä vaikka ratsastajaa jännittäisi, vaan toimii itse aina määrätietoisesti. Pella on myös erittäin varma, sillä se pysyy käsissä tilanteessa kuin tilanteessa, eikä muutenkaan rieku mitään omiaan.

Pella on yleispainotteinen, joten siltä onnistuu noin pintapuolisesti niin esteet kuin koulukin, mutta voisi oikeastaan sanoa, että niin onnistuu kaikki muukin. Kouluratsastuksessa Pella ei ole kovin taitava, mutta on kuitenkin hyvin kehittymiskelpoinen. Sillä on toisinaan tapana hieman häslätä kouluratsastuksessa, joten keskittyminen ei ihan aina riitä kaikkeen. Tästä huolimatta Pella osaa olla kilpailuissa todella etevä - vaikka se kilpailee helppoja luokkia, se tekee aina parhaansa miellyttääkseen niin katsojia, tuomaria kuin ratsastajaansakin kilpatilanteissa. Se tekee Pellasta erinomaisen kilpakumppanin! Esteratsastuksessa Pella hyppää ratana noin 90 cm, irtona ponnua irtoaa ainakin 110 cm. Esteilläkin tamma on erittäin osaava, mutta kunhan sen saisi keskittymään paremmin, kapasiteettikin voisi nousta paljon korkeammalle. Pella on myös koulutettu ajolle, ja toimii oikein mukavasti niin reen, kuin valjakonkin edessä.


Sukutaulu


i: Pormestari
sh, m, 158 cm
Ch, KTK-III, KRJ-II, YLA2

ii: Puolimieli
sh, trn, 160 cm
iii: Draamadiggari
sh, rn, 158 cm
iie: Pinja Peltopyy
sh, trn, 157 cm
ie: Tiukuvilma
sh, m, 155 cm
iei: Uniikki
sh, m, 150 cm
iee: Kirsikkapuu
sh, rt, 151 cm
e: Perhosvaikutus
sph, rt, 142 cm
SLA-II, YLA2, Jälk-C
ei: Eerikin Totuus
sph, rt, 140 cm
eii: Kukeltaja
sph, prt, 138 cm
eie: Kuviokellunnan Liina
sph, rt, 141 cm
ee: Kuudes Aisti
sph, vkk, 147 cm
eei: Nehtorin Valovälähdys
sh, rt, 149 cm
eee: Vaikutusvoimaton
sph, vprt, 140 cm


Puolimieli on tummanruunikko, isokoinen suomenhevonen. 160 cm korkea hevonen on rakenteeltaan kuitenkin melko urheilullinen ja lihaksikas, joten liian massavaksi tämä herra ei ole käynyt. Puolimieli on kouluratsastukseen painottunut ori, joka hurmaisi kenet tahansa niin ulkonäöllään kuin luonteellaankin. Se on nimittäin luonteeltaan äärimmäisen kiltti ja rauhaa rakastava, joskin toisinaan myös orimaisen egoileva ja melko vauhdikas. Yhteistyökykyinen ja hieno ori on kilpaillut kouluratsastuksessa vaativissakin luokissa, joten kapasiteetti siltä ei hevillä lopu kesken. Puolimieli on myös tunnettu ori jalostuksessa, ja se on saanut jo tähän mennessä toistakymmentä jälkeläistä. Jälkeläisilleen ori periyttää useimmiten melko tummaa väriään, sekä hyvää luonnettaan.

Draamadiggari oli kauniin ruunikko suomenhevosori. 158 cm korkea, melko tukevan rakenteen omaava ori kilpaili pääsääntöisesti kouluratsastuksessa, mutta nähtiin se joitain kertoja myös kenttäesteratsastuskilpailuissa, sekä pariin kertaan rataesteillä. Tasoltaan Draamadiggari oli helppoa luokkaa, kouluratsastuksessa se nähtiin kaikissa helpoissa luokissa, esteillä 80-90 cm ratoja hyppäämässä. Luonteeltaan Draamadiggari oli nimensä veroinen: se oli usein tuottamassa harmaita hiuksia jokaiselle, joka sen kanssa työskenteli. Ori oli helposti hermostuvaa sorttia ja melko omapäinen suomenhevosten tapaan. Se nautti suunnattomasti saamastaan huomiosta, joten kilpailuissa se olikin oikein näppärä peli saadessaan huomionosoituksia katsojilta. Draamadiggari oli jalostuskäytössä jonkin verran, jälkeläisiä siltä löytyy kahdeksan.

Pinja Peltopyy oli aivan ihastuttava tamma, jos näin voi sanoa. Se oli 157 cm korkea, väriltään tummanruunikko. Luonteeltaan Pinja Peltopyy oli oikeasti varsinainen helmi: se rakasti aivan jokaista ihmistä ja muuta eläintä, ja olisi varmasti tullut toimeen aivan kenen kanssa tahansa. Pinja Peltopyy oli oikea äitihahmo kaikille, ja se olikin rauhallinen ja vähään tyytyvä tamma. Pinja Peltopyy oli esteratsastukseen painottunut tamma, ja siltä löytyikin ponnua kohtalaisen hyvin. Kilpailuissa se tavattiin useimmiten 100 cm rataesteillä, mutta kotikentillä se hyppäsi kepeästi 110-120 cm korkeita esteitä, lähinnä kuitenkin irtona. Kouluratsastuksesta Pinja Peltopyy taitoi helpot luokat, mutta ei kilpaillut kuitenkaan tässä lajissa. Monitoimitaituri Pinja Peltopyy varsoi viisi kertaa elämänsä aikana, ja jokainen varsoista on ollut omassa lajissaan oikein menestyvä ja taitava.

Tiukuvilma ei ollutkaan mikään turha suomenhevostamma! Väriltään se oli musta, säkäkorkeutta löytyi 155 cm. Tiukuvilma oli ihan mielettömän kaunis suomenhevonen, joka ihastutti aivan takuuvarmasti jokaisen ihmisen. Se oli hyvinkin kaunis rakenteeltaan, puhumattakaan ilmeikkäästä päästä ja suurista silmistä. Tiukuvilma oli esteratsastuspainotteinen, ja se kilpaili aina 110 cm korkeissa rataesteissä saakka. Tiukuvilma oli ikänsä yksityisessä omistuksessa, mutta tästä huolimatta se on päässyt jatkamaan sukuaankin kohtalaisen aktiivisesti. Tammalta löytyy nimittäin viisi jälkeläistä ympäri Suomea. Tiukuvilma oli luonteeltaan kohtalaisen itsepäinen ja räväkkä, mutta kuitenkin ihmisiä kohtaan kiltti ja ratsastaessa toimiva peli. Se nautti suunnattomasti hyppäämisestä, minkä takia tamma varmasti pärjäsikin esteradoilla. Näyttelyissä Tiukuvilma ei juurikaan käynyt, mutta kantakirjaustilaisuudessa se kantakirjattiin ratsusuunnalle II-palkinnolla.

Uniikki oli musta, 150 cm korkea suomenhevosori. Se oli peräisin suomalaiselta kasvattajalta Unto Matikaiselta, jolle tämä ori oli ensimmäinen värinsä edustaja suomenhevosista. Tästä syystä ori nimettiinkin samantien "Uniikiksi", sillä mustia varsoja ei turhan usein sinne suunnalle ole syntynyt. Uniikki oli melko pitkälti valjakkoajoon painottunut suomenhevosori, joka kilpaili helpoissa ja vaativissa valjakkoluokissa eri ajajien ohjastamana. Ori oli luonteeltaan nöyrä ja yhteistyökykyinen, ja taitoa vaativaan valjakkoon siltä löytyi runsaasti. Se oli erittäin ketterä liikkeissään, mikä olisi varmasti ollut plussaa myös muissa lajeissa. Talvisin ori toimi asuinkylässään myös rekihevosena, ja kuljettikin useita ja useita kyläläisiä markkinoilla. Tämä ori sai elää hyvän elämän, mutta se siirtyi ajasta ikuisuuteen ollessaan 24-vuotias.

Kirsikkapuu oli rautias, 151 cm korkea suomenhevostamma. Kirsikkapuu oli tyypiltään hyvinkin tavanomainen suomenhevonen - kuin suoraan rotumääritelmästä. Kirsikkapuu oli nimittäin liinakko, omasi suuren läsin päässään ja puolisukat jokaisessa jalassa. Muutoinkin rakenteeltaan tamma oli yleishevoseksi pätevä, kohtalaisen ratsumaisen rungon omaava. Sillä oli hyvin pehmeät, vakaat ja joustavat askellajit, ja tamma oli erittäin mukava ratsastettava. Se oli kaikinpuolin hyvin yhteistyökykyinen ja kapasiteetikas tamma, mutta kilpaili harvakseltaan pääosin esteradoilla sekä koulukentillä. Suuremmissa kisoissa tammaa ei nähty, vaan kotonaan se vietti enemmänkin pienen ratsastuskouluhevosen elämää kuljettaen pieniä ratsastajia selässään muutaman kerran viikossa. Kirsikkapuu oli oikein sopiva tähän virkaansa, sillä se nautti ihmisten seurasta ja oli pomminvarma ratsu kenelle tahansa. Haastetta siitä ei niinkään löytänyt, joten tästä syystä myös sen kilpaura on jäänyt lyhyeen. Kirsikkapuu varsoi ainoastaan kerran.


Eerikin Totuus oli pienikokoinen ja siro suomenpienhevosori. Säkäkorkeutta tältä sirolta herrasmieheltä löytyi vaivaiset 140 cm, mutta egoa sen sijaan löytyi varmasti useankin kymmenen metrin sijasta. Taunoksi kutsuttu ori oli nimittäin todellinen junttura - siltä löytyi suomenhevosille perinteistä itsepäisyyttä, mutta ehkä vähän turhankin runsaasti! Ori oli kuitenkin rakenteeltaan aivan täysi kymppi, ja näyttelyissä se keräsi runsaasti ihailua niin tuomareilta kuin katsojiltakin. Tauno oli painottunut pääsääntöisesti kouluratsastukseen, mutta kilpaili silloin tällöin myös valjakkoajossa. Se sijoittui kouluratsastuksessa melko pitkälti vain helpoissa luokissa, vaikka se kilpaili myös vaativissakin luokissa. Tauno ehti saada elämänsä aikana toistakymmentä jälkeläistä, kunnes se valitettavasti menehtyi vanhuuden tuomiin vaivoihin ollessaan 28-vuotias.

Kukeltaja oli vielä pienempikokoisempi, kuin jälkeläisensä Eerikin Totuus. Kukeltaja oli vaivaiset 138 cm korkea, punarautias ja pippurinen pieni "poni"ori. Kurreksi kutsuttu hevonen oli pääsääntöisesti siitosorin - ja valjakkohevosen roolia elävä, ratsuna se ei juuri toiminut pienen kokonsa takia. Nimittäin Kurre asui koko ikänsä ravitallilla, jossa toimi pääsääntöisesti suuria ja raavaita miehiä, mutta Kurre toimikin valjakkohevosena omistajansa tyttärellä. Parivaljakko kilpaili jopa vaikeissa luokissa asti, mutta valitettavasti Kurre menehtyi katkaissessaan jalkansa liukkaalla nurmella kaatuessaan. Tämän jälkeen ori jouduttiin lopettamaan. Kurre ehti saada ainoastaan kaksi jälkeläistä, joten kovinkaan monien suomenhevosten suvuista sitä tuskin tulee löytymään, vaikka kapasiteetikas ja hyväkäytöksinen ori takuulla periytti hyviä piirteitään.

Kuviokellunnan Liina - suloinen, rautias, liinaharjainen suomenpienhevostamma. 141 cm korkea tamma oli ainoastaan siitostammana toiminut hevonen. Se asui suomenhevosia kasvattavalla tilalla virtuaalisella pääkaupunkiseudulla, missä se saikin olla hyvin arvostetussa roolissa. Tammalla oli aivan mieletön suku, ja luonteeltaankin se oli aikamoinen helmi: toisinaan hyvinkin tammamainen ja itsepäinen, mutta myös omanarvonsa tietävä ja erittäin fiksu hevonen. Liina eli 26-vuotiaaksi, jolloin se valitettavasti sairastui melko tiukkaan kaviokuumeeseen ja se jouduttiin lopettamaan. Tamma sai yhteensä kahdeksan jälkeläistä.

Kuudes Aisti - upean, voikon värityksen omaava tamma syntyi vuonna 2008 alkuvuodesta. Sen kasvattaja oli nähnyt juuri syntymää edeltävänä yönä unta syntyvästä varsasta, mikä tulisi olemaan voikko tamma. Aamulla hänen mennessä talliin ruokkimaan hevosia, tallissa seisoi kuvankaunis pieni, voikko tammavarsa. Varsa nimettiin Kuudes Aisti-nimellä - vaikka Enneuni olisi ehkä ollut vielä parempi vaihtoehto... Joka tapauksessa, Kuudes Aisti oli kouluratsastukseen pääsääntöisesti painottunut ratsu, mutta se nähtiin muutaman kerran myös pienillä esteradoilla. Näissä se ei kuitenkaan sijoituksia niinkään kahminut osakseen, mutta kouluratsastuksen helpoissa luokissa se kyllä sijoittui ja menestyi. Näyttelyistä tamma keräili toisia ja kolmansia palkintoja, mutta kantakirjattavaksi sitä ei milloinkaan viety. 17-vuotiaana tamma jäi viimeistä kertaa siitoskäyttöön, ja sai tämän jälkeen vielä kaksi jälkeläistä. Yhteensä Kuudes Aisti siis varsoi seitsemän kertaa, joista jokainen on jäänyt eloon ja elänyt terveen hevosen elämän.

Nehtorin Valovälähdys oli rautias suomenhevosori. 149 cm korkea oripoika oli kovin itsepäinen ja vaikea hevonen. Se oli koko pienen ikänsä ollut jollain tavalla liian voimakastahtoinen ja vaativa hevonen, joka vei omistajiaan useasti aivan 100-0. Vaikka ori oli 3-vuotiaaksi asti hyvin huonotapainen - ja käytöksinen ori, sen käytyä hevoskuiskaajan käsittelyssä orista kehkeytyi lauhkea - kuin ruunanrutku! Tämän jälkeen Välkyksi kutsuttu suomenhevonen alkoikin menestyä - sitä alettiin valmentaa ja treenata aktiivisesti, ja 5-vuotiaana ori kilpaili ensimmäisissä helpoissa koulukisoissaan. Pian se alkoikin menestyä ja kilpaili aina vaativa B-luokissa asti kouluratsastuksessa, useimmiten sijoittuen, mutta toisinaan taas ei. Se asui koko ikänsä kasvattajansa omistuksessa, sillä orilla oli kuitenkin hyvä suku ja muututtuaan luonteeltaan lempeämmäksi orista tuli myös haluttu siitoshevonen - olihan sen rakennekin miltei täydellinen ratsulle. Jälkeläisiä se sai 28, joista yli puolet ovat oreja - mistä lie sitten johtuen..

Vaikutusvoimaton, 140 cm korkea, vaaleanpunarautias suomenpienhevostamma. Siltä löytyi kapasiteettia koulukentillä ihan järjettömiä määriä, joten kouluratsastukseen painottunut tamma oli mitä mahtavin urheiluhevonen. Tamma kisasi vaativaa tasoa kouluratsastuksessa ja menestyi siinä todella hyvin. Tamma nähtiin monissa, monissa kisoissa Suomen puolella, jopa näyttelyissäkin joitakin kertoja tamma kävi keräämässä huomiota kauniilla rakenteellaan. Jälkeläisiä tammalta on tiedossa viisi, mistä vain yksi on ori ja loput tammoja. Valitettavasti Vaikutusvoimattomasta ei ole sen koommin kuitenkaan tietoja tallella.



© Ram.


Kisakalenteri

Vain sijoitukset, muuta kisamenestystä voit seurata VRL:stä.


16.06.2013 KRJ helppo B - 7/50
18.06.2013 KRJ helppo B - 3/50
20.06.2013 KRJ helppo B - 3/50
22.06.2013 KRJ helppo B - 5/29
24.06.2013 KRJ helppo B - 7/50
10.07.2013 KRJ helppo B - 5/40
24.07.2013 KRJ helppo B - 3/50
05.08.2013 KRJ helppo B - 2/50
08.08.2013 KRJ helppo B - 2/40
12.08.2013 KRJ helppo C - 5/40
15.09.2013 KRJ helppo B - 2/47
20.09.2013 KRJ helppo B - 6/50
21.09.2013 KRJ helppo B - 7/50
24.09.2013 KRJ helppo B - 2/50
05.10.2013 KRJ helppo B - 4/50
06.10.2013 KRJ helppo B - 2/50
09.10.2013 KRJ helppo B - 6/50
11.10.2013 KRJ helppo B - 1/50
14.10.2013 KRJ helppo B - 3/30
20.10.2013 KRJ helppo B - 1/30
02.11.2013 KRJ helppo B - 7/50
02.11.2013 KRJ helppo B - 10/100
17.11.2013 KRJ helppo C - 6/50
20.11.2013 KRJ helppo C - 3/50
04.12.2013 KRJ helppo C - 4/30
07.12.2013 KRJ helppo C - 1/30
22.12.2013 KRJ helppo B - 1/30
23.12.2013 KRJ helppo B - 5/30
25.12.2013 KRJ helppo B - 6/64
09.01.2014 KRJ helppo B - 1/50
10.01.2014 KRJ helppo B - 6/50
12.01.2014 KRJ helppo B - 3/50
13.01.2014 KRJ helppo B - 1/50
13.01.2014 KRJ helppo B - 7/50
25.01.2014 KRJ helppo B - 5/40
28.01.2014 KRJ helppo B - 4/50
30.01.2014 KRJ helppo B - 2/50
30.01.2014 KRJ helppo B - 6/50
31.01.2014 KRJ helppo B - 2/50
03.02.2014 KRJ helppo B - 2/50
03.02.2014 KRJ helppo B - 3/40

31.07.2013 VSR Cup helppo C - 3/40
14.06.2013 ERJ 90 cm - 7/50
30.06.2013 ERJ Cup 80 cm - 2/138
28.07.2013 ERJ 90 cm - 6/50
28.07.2013 ERJ 90 cm - 7/50
28.07.2013 ERJ 90 cm - 1/40
30.07.2013 ERJ 90 cm - 5/50
06.08.2013 ERJ 90 cm - 7/50
14.10.2013 ERJ 90 cm - 1/40
16.10.2013 ERJ 90 cm - 6/40
16.10.2013 ERJ 90 cm - 2/40
01.11.2013 ERJ 90 cm - 5/54
02.11.2013 ERJ 90 cm - 5/54
11.11.2013 ERJ 90 cm - 4/40
24.11.2013 ERJ 90 cm - 3/50
07.12.2013 ERJ 90 cm - 5/50
12.12.2013 ERJ 90 cm - 2/26
14.12.2013 ERJ 90 cm - 5/50
22.12.2013 ERJ 90 cm - 5/50
25.12.2013 ERJ 90 cm - 7/50
01.01.2014 ERJ 90 cm - 6/50
02.01.2014 ERJ 90 cm - 5/50

28.09.2013 MEJ 70 cm - 2/11
29.09.2013 MEJ 70 cm - 2/11

Näyttelymenestys

12.05.2013 Riiviöt (NJ) - s(p)h-tammat, LKV2, irtoSERT, JS


Jälkeläiset

sh-o. Riiviöiden Leonartti (KTK-II) (10.07.2013) isä: Kalevan Ujo-Lemminkäinen
sph-o. Riiviöiden Mustapekka (KTK-II) (22.07.2013) isä: Kajon Mustasurma
sh-o. Riiviöiden Retale (KTK-II) (08.01.2014) isä: Wuorelan Kornetti


Päiväkirja ja valmennukset

Uppen kouluvalmennus 03.06.2015
Kouluvalmennuksen päätavoitteena oli raviväistöjen sujuminen ja hevosen suoristaminen. Aloitimme jälkimmäisestä, kun teetin ratsukolla keskihalkaisijalla siirtymiä. Tehtävä oli kaikessa simppeliydessään kuitenkin haastava Pella pyrkiessä helposti vähän vinoksi. Keskihalkaisijalla kaikkien askellajien toimiessa siirryttiin tekemään uralta kentän keskelle päin pohkeenväistöjä niin, että pitkältä sivulta väistettiin kentän keskelle ja sieltä kuin loivaa kiemurauraa tehden takaisin samalle pitkälle sivulle. Tämä oli ratsastajan mielestä tehokas harjoitus ja keskittyminen näkyikin työskentelyssä. Väistöt olivat käynnissä sujuvia ja hyvin tasaisia. Ravatessa Pella lähti herkästi liikaa eteen väistävistä avuista huolimatta ja ilmassa oli pientä levottomuutta. Sinnikkäästi toistoja tehden saatiin väistöihinkin oikea rytmi ja hallittu eteneminen. Lopputunnista työstettiin vielä inasen laukkaa ympyrällä, mikä jäi kuitenkin tänään melko vieraaksi aihealueeksi.

suban kouluvalmennus 29.05.2015
Riiviöiden pihaan saapuessani Juli ja kaunis, musta suokkitamma Pella verryttelivät kentällä. Juli kertoi minulle hieman itsestään, hevosestaan ja heidän yhteisestä historiastaan. Seurasin ratsukon itsenäistä alkuverryttelyä ja Pella vaikuttikin varsin mukavalta ratsulta. Valmennuksen aiheena oli tänään kolmikaarinen kiemuraura, painottaen vastalaukkaan. Alkuun ratsukko meni vain ravissa kolmikaarista ja oikeiden teiden löytyessä siirtyivät laukkaan. Koko kolmikaarinen tuli siis laukata laukkaa vaihtamatta, jolloin keskimmäinen kaarre tuli vastalaukassa. Pella oli oikein kuuliainen ja keskittyi ratsastajan apuihin hienosti. Vastalaukkakin oli oikein energistä ja tarmokasta. Pella kuunteli ratsastajaansa äärimmäisen hyvin ihan koko ajan. Onnittelin Julia noin mahtavasta tammasta ja annoin ratsukolle luvan aloittaa loppuverryttelyn. Jutustelin vielä hetken Julin kanssa ja sitten jatkoin matkaani seuraavaan kohteeseen.

20.03.2014
Kävimme tänään Pellan kanssa rauhallisella maastolenkillä. Tamma oli todella mukavalla tuulella, se ei hötkyillyt yhtään ylimääräisiä, mutta liikkui kuitenkin eteenpäin erittäin kevyesti ja mukavasti. Pella-neito on päässyt kasvattamaan itselleen hieman vatsaa tässä talven aikana, mutta siitä yritämme päästä eroon mahdollisimman hyvällä treenillä. Maastolenkki sujui muitta mutkitta ja olimmekin luonnon helmassa lähes kaksi tuntia. Talliin palattuamme olimme molemmat melko väsyneitä, mutta tyytyväisiä. Puunailin Pellaa vielä hetken ratsastuksen jälkeen, mutta lopuksi laitoin sen karsinaansa syömään iltapöperöitään.

16.11.2013 Cirion Studissa KRJ:n alaisissa kisoissa helppo B: sija 3/7
Olin ilmoittautunut Cheval Delamerissa järjestettäviin koulukilpailuihin ja tajusin, että olin valinnut ratsukseni kaikista tallin hevosista ylilihavan porsaan, eli Pellan. Enpä antanut tämän haitata menoamme, vaan meitä sisään kuuluttaessa ajoin hevoseni kentälle kuin armeijan tankin. Alku sujui näppärästi: jouduin kaikin voimin käyttämään kaikkia apuja hyväkseni saadakseni laiskaakin laiskemman hevoseni liikkeelle ja pysymään vauhdissa. Noin puolivälissä suoritustamme joku rääkäisi katsomossa sellaiseen ääneen, että niin minä kuin ratsunikin säikähdimme. Keskittymiseni herpaantuessa ja Pellan sinkoutuessani altani karkuun mätkähdin tietysti keskelle kenttää sylkemään hiekkaa suustani, jolloin uljas punkeroni lähti laukkaamaan täyttä vauhtia kohti tallin heinälatoa. Nousin varovasti paikat jumissa jaloilleni ja lähdin kipittämään hevoseni perään kuin ankka konsanaan: vaapuin puolelta toiselle, sillä jokaista lihastani särki suunnattomasti. Tällä välin Pella kiskoi heinää napaansa siihen tahtiin, kuin ei olisi ruokaa ennen nähnytkään. Luojan kiitos otin luottokorttini mukaan, sillä minulle ei sattunut ylimääräistä käteistä mukaan maksaakseni nälkävuotta kärsivän hevoseni tekosia. Maksettuani omistajalle kävelin nolona takaisin trailerille ja kuiskaisin Pellalle vielä tylysti: "Turha kuvitellakaan, etteikö tästä seuraisi kostoa - suorastaan verikostoa, varoita jo valmiiksi poikiasi touhujesi seurauksesta, kunhan päästään kotiin!"

05.06.2013
Suomenhevostammojen kantakirjaustilaisuus! Osallistuimme kyseiseen tapahtumaan tänään Pellan kanssa. Mukana oli todella upeita suomenhevostammoja, joten jännitystä ei voinut estellä. Pella oli kuitenkin rauhallinen oma itsensä, ja könötti tyytyväisesti koko tapahtuman ajan. Turhia hepuleita ei nähty, eikä Pella aiheuttanut muutenkaan harmaita hiuksia minulle juuri ollenkaan. Tulosten odottelussa meni melko pitkään, ja ehdin jo kerätä stressiä taas itseeni lisää. Pella ei juuri turhia jännittänyt, mutta eipä hevonen tajunnutkaan mikä tässä on niin jännittävää. Lopulta saimme vihdoin kuulla tulokset, ja Pella palkittiin II-palkinnolla! Erinomainen suoritus, etten sanoisi.

06.04.2013
Kuvankaunis, musta suomenhevostamma Riiviöiden Pella syntyi tänään. Tamman isänä on komea, musta Pormestari, joka onkin palkittu jo näyttelyiden osalta Champion-arvonimellä, sekä kantakirjattu III-palkinnolla. Emänä tällä pienellä, mustalla tammalla on pienhevostamma Perhosvaikutus, joka on palkittu suomenhevosten laatuarvostelussa SLA-II-palkinnolla. Molemmat vanhemmat ovat Riiviöiden omia hevosia, jotka toivon mukaan tulevat periyttämään molemmat piirteitään myös tälle pienelle pirpanalle.