Dylan Dawn
Dylan on virtuaalihevonen
|
Dylan Dawn, eli Dylan welsh D-ori, VH11-026-0095 154 cm, tummanpunaruunikko ko helppo A re 100 cm me 90 cm |
yleispainotus omistaja: Juli (VRL-07270) kasvattaja: dani, Paraatiponit 26.07.2011 (3 v. 01.08.2011) oma ikääntyminen |
Luonnekuvaus
Dylan Dawn on aikamoinen paketti - kaikessa yksinkertaisuudessaan. Jos nyt kuitenkin jonkinlaista luonnetta aletaan kertomaan, ori on melkoinen kovanaama, eikä todellakaan ole kuin kiltti pikkukoira narun päässä. Jos ihan totta pitää puhua, se on kesä - ja kausityöntekijöiden silmissä tallin inhottavin poni, jonka kanssa harvat haluavat olla tekemisissä. Tämä saattaa johtua siitä, että nämä työntekijät ovat yleensä nuoria ja hepposia tytöntylleröitä, sillä Dylanin kanssa taas parhaiten toimeen tulevat kengittäjät ja eläinlääkärit, jotka monesti tallissamme ovat raavataita miehiä. Dylan on massiivinen ja melko suurikokoinen ori, eikä se tee helpoksi sen orimaista käyttäytymistä tai sitä, että se käyttää hyväkseen suurta kokoaan pelottelemalla ihmisiä. Vaikka Dylan antaa itsestään hyvin huonon kuvan käyttäytyessään noin, eikä se todellakaan innosta tutustumaan oriin sen paremmin, minun täytyy käsi sydämellä sanoa, että rakastan tätä oria aivan suunnattomasti. Kaikista oikuista huolimatta.
Kun nyt oria on tarpeeksi haukuttu, jatketaanpa tuttua linjaa.. Ei vaineskaan. Mutta sen verran täytyy sanoa, että Dylanin hoidosta on turhaa odottaa mitään teehetkeä mummon vanhan shetlanninponitamman kanssa. Jo pelkkä tarhasta hakeminen tuottaa harmaita hiuksia kenelle tahansa, sillä Dylanhan ei ole helpoin mahdollinen kiinniotettava. Tähän hommaan tarvittaisiin useasti vähintään järjestyksenvalvojan peruskurssia suoritetuksi (mikä omistajalta löytyykin!), jotta orin saa nippuun ja pakettiin, ja sitä kautta talliin. Dylan käyttää mielellään taas massiivista kokoaan pelotteluun ja ahdisteluun, tai sitten pitkiä liikkeitään karkuunjuoksemiseen, jotta kukaan ei vaan saa villihevosta kiinni tarhastaan. Ärsyttävä piirre on pikkuhiljaa karistumassa orista pois, mutta vähintään joka toisella kerralla ori kyllä ottaa omaa iloa tästäkin touhusta.
Jos haluat hoitaa Dylania ilman tallottuja jalkateriä tai kivuliaita hampaanjälkiä käsivarressa, kannattaa ori sitoa tiukasti naruista kiinni käytävälle, mieluiten tietysti molemmilta puolilta. Kuulostaa melko aggressiiviseltä poninhirttämiseltä, mutta tämä on vain ehdotus - tai pikemminkin kehotus. Dylan ottaa turhankin helposti idiootin roolin hoitotilanteissa, mistä seuraa näykkimistä, turhaa potkimista ja riehumista. Yksikin pelon tai jännittyneisyyden merkki hoitajalta, ja Dylan vetää touhun aivan pipariksi. Tästä syystä pienimmät tai arkajalkaisimmat pienet tyttäret ovat ehdottomasti kieltolistalla Dylanin hoidossa, ihan vain turvallisyyssyistä, vaikka ori osaakin käyttäytyä tarvittaessa. Kun on oppinut orin tempaukset ja tietää, ettei se pelottelullaan välttämättä saa edes mitään aikaiseksi, se osaa olla hyvin nöyrä ja rauhallinen hoidettava. Hoitajan varmuus ja pelottomuus saa orinkin rauhoittumaan ja ymmärtämään, että tilanne on täysin ihmisen kontrollissa - ei suinkaan Dylanin vastuulla.
Kuten yllä jo mainitsinkin, parhaiten Dylan tulee toimeen kengittäjän ja usean eläinlääkärin kanssa. Nämä raavaat miehet ovat tottuneet jos minkäkinlaiseen orinketaleeseen, eikä Dylan ole niiden mielestä mitään - no ei kai, kun oripoika muuttuu pieneksi maitonaamaksi isojen miesten käsittelyssä, ja suorastaan kerjää syliinpääsyä. Korvat pystyssä se hörisee tyytyväisenä kengittäjän saapuessa, mutta auta armias kun pieni, 13-kesäinen tyttö tulee kesällä sen karsinaan... ilme on aivan päinvastainen. Olen saanut miljoonasti kehuja orin käyttäytymisestä jalkojenhoidossa sekä missä tahansa lääkärin käsittelyssä, vaikka sitä ei ehkä uskoisi orin normikäyttäytymistä katsellessa.
Ratsuna Dylan osaa yllättää - niin suuntaan kuin toiseenkin. Aluksi se on aina tahmea ja laiska kuin lahna. Oria saa painaa kunnolla eteenpäin, jotta se ylipäätään saa massiivisen ruhonsa liikkeelle. Alkulämmittelyt saavat useasti pieniä hikikarpaloita ratsastajan nenänpäähän, mutta kyllä se on loppupeleissä sen arvoistakin. Nimittäin kun Dylanin sitten lopulta saa kunnolla liikkeelle ja toimimaan avuilla, sen kaula kaartuu kauniisti kaarelle ja ori astuu todella näyttävästi alleen. Se kulkee tasaisesti ja käyttää isoa ruhoaan yllättävänkin ketterästi hyväkseen. Se liikkuu täysin ratsastajan kontrollissa, eikä ikinä uskoisi ratsastavansa suurta oria, jolla on täysin oma tahto, jos se niin haluaa. Dylan on hyvin kuuliainen, joskaan se ei ole äärettömän herkkä. Avut saa antaa hyvinkin tomerasti ja toisinaan jopa vähän kovakouraisen näköisesti. Kevyeksi ratsastettavaksi Dylan ei takuulla muutu koskaan, varsinkaan kouluradoilla, mutta näyttävä ja taitava se kyllä osaa olla.
Esteratsuna Dylan on aluksi hyvin kömpelö. Mikäli sen kanssa ei ole tehty kunnollisia alkulämmittelyitä, ei hommista tule takuulla hevonkukkua. Dylan marssii esteiden ylitse, lävitse tai alitse, miten nyt orin mielestä parhaiten homma onnistuukin. Se ei edes yritä, vaan kulkee kaula pitkällä roikkuen ja jalkoja perässään raahaten. Raippa ja tomeruutta mukaan, ja aloittaminen puomeilta tai kavaleteilta, jotta saa orin nostamaan jalkojaan takuulla - siinä on lääke varmaan suoritukseen. Kavaleteilla ja pienillä ristikoilla Dylan yleisesti innostuu ja pääsee vähän mukaan juttuun, mistä seuraakin sitten paljon parempia suorituksia. Kun ori on kunnolla mukana jutussa, se on hyvinkin menevä ja innokas hyppääjä - ja koostaan huolimatta hyppääkin kovaa ja korkealta! Dylan taitaa metrin radat kivuttomasti, yksittäisenä hyppää jopa 20 senttiä korkeampiakin esteitä. Tämä kuitenkin vaatii ratsastajalta jo taitoa ratsastaa vähän raskaampiakin hevosia.
Sukutaulu
|
i: Brandy |
ii: Brave Welsh King wD |
iii: Brave Welsh Duke wD |
|
iie: Glantydri Llowri wD | ||
|
ie: Rhudd Brenhines wD |
iei: Rhudd Cyfarfod wD | |
|
iee: Morwyn wD | ||
|
e: Scaremonger's Foe wD, tprt, 149 cm |
ei: Scaredy-Cat wD |
eii: Bleidd-Ddyn wD |
|
eie: Lleuad Lawn wD | ||
|
ee: Scarlet Rosefinch wD |
eei: Gwaed Da wD | |
|
eee: Aderyn Du wD |
Kisakalenteri
Vain sijoitukset, muuta kisamenestystä voit seurata VRL:stä.
|
09.08.2011 villit (koulu) helppo A - 7/53 |
|
Päiväkirja ja valmennukset
09.08.2011
Tänään tallimme pihaan kaarsi ponitraileri. Ehdin jo hetken hämmentyä, että mistäköhän moinen matkustaa, kun muistin sitten danin viikon takaisen soiton, missä hän lupasi tuoda ponin kotiin saakka ensi viikon aikana. Ehdin juuri mennä ulos vastaanottamaan ponia, kun massiivinen orivarsa seisoi jo terhakkaana pihassa. Dani luovutti orin minulle hymyillen ja tovin juteltuamme lähdimme tutustuttamaan pikkuherraa uuteen kotiinsa. Ori vaikutti oikein reippaalta, eikä sitä jännittänyt juuri ollenkaan, vaikka paikka ja muut ponit ovat aivan uusia. Päästin Dylanin omaan karsinaansa, missä se alkoi heti tehdä tuttavuutta naapurin orin kanssa - onneksi pienen kokonsa takia egoilu ei päässyt kovin massiiviseksi, vaikka selkeästi johtajan roolia orista löytyy. Uskomme, että tämä oriherra tulee kyllä viihtymään meillä oikein hyvin.
26.07.2011
Jälleen kerran Paraatiponeihin syntyi tänään pieni ponivarsa, joka on muuttamassa meille Gwalch Welshiin heti kun mahdollista. Minusta tuntuu, että tallin ponikanta alkaa pikkuhiljaa muotoutumaan Paraatiponien kasvateista, mutta menkööt! Varsan isänä on tällä kertaa aivan mahtava, suurikokoinen welsh cob-ori Brandy, joka onkin elenin omistuksessa. Emänä taas kaunis, koulupainotteinen danin tamma.
ellei toisin mainita