Dinnewrac Saeran
Saara on virtuaalihevonen
|
Dinnewrac Saeran, eli Saara welsh mountain-tamma, VH11-024-0084 119 cm, kimo ko helppo A re 80 cm me 60 cm |
yleispainotus omistaja: Juli, Riiviöt kasvattaja: Jenni R., Dinnewrac 01.03.2010 (4 v 01.04.2010) oma ikääntyminen |
Yleislaatuarvostelu heinäkuun tilaisuus 30.7.2010
35+36+20+35 = 126p / YLA2
VWY:n laatuarvostelu 09.08.2010
9 + 5 + 6,5 + 17 + 5 = 42,5p. VWY-II
VIR MVA Ch-arvonimi myönnetty 13.05.2011
Luonnekuvaus
Saara on sellainen poni, että jos sanotaan ulkonäön voivan pettää, se todellakin on niin. Tämä viattoman näköinen ja suloinen poni on sisimmässään aikamoinen keljuilija, eikä se todellakaan ole mikään parhaiten ihmisen tahtoon taipuva poni. Saara antaa monesti itsestään sellaisen kuvan, että se on suloinen ja halittava pieni halinalle, mutta se ei todellakaan jaksaisi sellaista "mammanlutumutumussukka"-löpötystä puolta minuuttia pidempään. Saara on ronski poni, joka kaipaa tomeruutta ja kunnon komennusta! Saaralle ei koskaan tulisi luovuttaa, sillä se ottaa todella helposti pomon roolin jos saa siihen kerrankin mahdollisuuden. Sen jälkeen hommaa onkin runsaasti, jos aikoo vielä ponin saada tottelemaan itseään. Etenkin naisia ja pieniä ihmisiä kohtaan Saara osaa olla todellinen kelmi, sillä se taatusti tietää milloin sillä on voimaa päästä karkuun, tai milloin se on vahvempi kuin ihminen. Tosin, sen verran tilannetajua on Saarallakin, että se ei rupea vahingoittamaan lapsia - vaan itseasiassa se osaa olla kovinkin nätisti pikkulasten kanssa, vaikka yleensä yleinen pahe heidän kanssaan on se, että Saara riistäytyy taluttaessa otteesta ja lähtee huitelemaan teille tuntemattomille.
Eli tuo talutusasia on nyt kai tullut selkeäksi, tarkkana vain niin kyllä homma sitten luistaa. Mutta entäs itse hoitaminen? Saara osaa seisoa aivan nätisti, nimittäin sidottuna. Tämä tamma täytyy miltei hirttää tallin seinään kiinni, jos aikoo saada helposti tamman harjattua ja hoideltua. Saara heiluu ja vääntelehtii kuin väkkärä, jos sillä on yhtään siihen mahdollisuutta. On aivan turhaa yrittää saada sitä seisomaan nätisti paikallaan, jossei se todellakin ole kiinni jossain ja tiukasti. Se talloo varpaat, puskee päällään ja muuten vain kääntää takapuoltaan hoitajansa päälle. Saaran kanssa pystyy menettämään hermonsa ainakin tuhat kertaa hoitamisen aikana, eikä se ole ollenkaan outoa. Poni tekee taatusti kaikkensa härnätäkseen ja ärsyttääkseen, vaikka ei se varmaan sitä tahallaan tee - niin varmaan. Sitten kun ponin on tuskan ja hien kanssa saanut harjattua vihdoin ja viimein, olisi kavioiden noston aika, mikä onkin sitten urheilusuoritus erikseen. Poni pitää tasan tarkkaan kavionsa visusti maassa, jos näkee hoitajalla kaviokoukun. Siksi koukku pitäisi saada jotenkin tyylikkäästi piilossa ponin kavion lähelle, jotta jalan saa nostettua. Saara ei voi sietää jalkojensa sörkkimistä, joten se ei tietenkään voi sietää myöskään kavioiden puhdistusta. Se ei myöskään pidä jalkaansa ylhäällä kun on sen viimein nostanut, vaan heiluttaa sitä miltei taukoamatta yrittäen laskea sen maahan. Kavioiden puhdistus viekin yleensä koko sessiossa eniten aikaa, sillä se tuntuu olevan haasteellisinta kaiken jälkeen. Luojan kiitos varusteiden laitosta ei sitten olekaan mitään pahaa sanottavaa, sillä se on varmasti ainoa asia minkä aikana Saara osaa olla nätisti.
Ratsastaessa tulevatkin sitten niin ponin parhaat - kuin huonoimmatkin puolet esille. Saara on taitava ja osaa miltei mitä tahansa esteistä kouluun, mutta ratsastettavuus onkin joltain aivan eri tasolta. Jo siinä vaiheessa kun ratsastaja yrittää nousta selkään, ponilla on jo hervoton kiire johonkin. Se lähtee aivan satavarmasti tallustamaan hirveää kyytiä kohti porttia, jollei joku ole sitä kiskomassa pysymään paikalleen. Yleensä pienten lasten kanssa homma on vähän vaikeampaa, kun selkäännouseva ei välttämättä osaa itse pitää ponia paikallaan. Siksi on ihan hyvä, että joku auttaa pitämään ponia paikallaan. Kun sitten ollaan "turvallisesti" selässä jalustimet jalassa, voi miltei odottaa pientä spurttia heti alkuun. Se on Saaran tapa aloittaa ratsastusreissu: hypätään muutama laukka-askel eteenpäin, sitten sivulle mahdollisesti pukitus. No, eihän siinä mitään kunhan selässä pysyy. Keppiä vaan ponille ja matka jatkuu, minkä jälkeen se sitten yleensä osaakin jatkaa ihan kauniisti. Alkutempaus on vain ilmeisesti aina tehtävä, vaikka siitä pyritään pääsemään eroon. Itsepäisyyttä löytyykin sitten enemmän kuin laki sallii. Saaran saa kunnolla pakottaa taipumaan ja asettumaan, sillä muuten se vetää aivan ranttaliksi koko loppuajan. Se ei käänny mihinkään mihin ratsastaja käskee, se ei tottele pohkeita eikä muitakaan apuja ja saattaa vain kiskoa päättömästi menemään. Alkulämmittely onkin siksi tärkeä asia, jotta saa ponin taatusti kuulolle ja kunnioittamaan ratsastajan apuja. Nyt poni sitten onkin kuulolla ja on oikeastaan aika yhteistyökykyinenkin, jos niin voisi sanoa. Se kyllä kuuntelee apuja ja tekee parhaansa, vaikka omapäisyys onkin havaittavissa harvinaisen hyvin.
Kouluratsastuksessa Saara tarvitsee todellakin hyvän alkulämmittelyn, mutta sen jälkeen poni on kyllä osaava ja kehittyy jatkuvasti. Saara ei kuitenkaan jaksa kovin pitkään keskittyä samaan asiaan, joten jotain tiettyä asiaa ei välttämättä kannata tehdä jatkuvasti. Mahdollisimman monipuolista ja mielekästä harjoitusta, niin Saara kyllä tekee ja osaa. Esteillä poni sen sijaan innostuu kovastikin! Se hyppää hyvin ja innokkaasti, mutta toisinaan vauhtia voi olla vähän liikaakin. Ratsastaja ei todellakaan saa pelätä vauhtia, sillä sitä Saarasta lähtee varmasti ja paljon mikäli esteillä ollaan. Saara tarvitsee paljon pidätteitä ja rauhallisen ratsastajan apuja, jotta se osaa hypätä maltillisesti ja siististi. Maastossa Saara on aivan tolkuton, se olisi paahtamassa jatkuvasti täyttä vauhtia eteenpäin, lukuunottamatta niitä hetkiä kun se säikähtää jotain ja heittää U-käännöksen kohti kotipihaa. Tosin, silloinkin kyllä mennään - ja kovaa. Saaralla tulisi aina maastoilla porukassa, ellei sitten halua menettää henkeään. Ihan vain vinkkinä näin loppuun.
Sukutaulu
|
i: Lledrith Arthiwch |
ii: Aberthol Gwyngad | iii: Newyddllyn Welsh Magic |
| iie: Pembroke's Lynnette | ||
| ie: Garanhon Melangell | iei: Nygård Merlin | |
| iee: Manawydan Glynae | ||
| e: Fflew Gwyn | ei: Nnewf Zeus | eii: Neferda Gwen |
| eie: Eiddwen Nana | ||
| ee: Monaco Tosca | eei: Lebell Cin | |
| eee: Bambino Gnuttan |
Sukuselvitys
Saaran isä, eli Lledrith Arthiwch on yksi ehdottomasti upeimmista näkemistäni welsh mountain-oreista. Jumalaisen kauniilta, rautiaanpäistäriköltä orilta löytyy säkäkorkeutta 122 cm, painotukseltaan se on yleispainotteinen. Ori on lähtöisin Walesista, Lledrith Welsh - siittolasta. Dinnewraciin ori muutti suoraan kasvattajaltaan helmikuussa 2010, mille tielle myös ori on sitten jäänytkin. Dinnewracista Artuksi kutsuttu ori tulee tuskin ikinä lähtemään, se on ihastuttanut kaikki kävijät - sekä tietysti omistajankin ihainnoimaan itseään orimaisuudellaan, mutta myös upealla ulkonäöllään. Vaikka Arttu on tosiaankin hyvin orimainen käyttäytymiseltään, toisinaan jopa ilkeäksikin sanottu poni, se sulattaa aivan varmasti mennen tullen kenen tahansa sydämen. Tämä onkin todistettu näyttelyissä monet kerrat - Arttu on nimittäin kerännyt itselleen MVA - ja irtoSERTejä hyvin reippaasti ja herra onkin jo VIR MVA Ch-palkittu! Tähtäimet tämän orin kanssa taitavat olla hyvin korkealla - ainakin tällaisen kuvan olen saanut omistajan puheista. Eikä se ole millään tavalla ihme, miksi jättää käyttämättä upean orin hyvät puolet ja ominaisuudet, kun kapasiteettia riittää varmasti aivan mihin tahansa.
Aberthol Gwyngad on pitkälti hyvin samankaltainen, kuin jälkeläisensä Arttu. Väriltään Gwyngad on rautias, päätä koristaa upea läsi. Säkäkorkeutta löytyy myös tältä orilta 122 cm, massaa vähintäänkin yhtä paljon kuin Artultakin - eipä enempää voisi varsa tulla isäänsä, kuin tässä tilanteessa. Gwyngad on myös lähtöisin Walesista, tarkemmin sanottuna tunnetusta Abertholin siittolasta. Upean rakenteensa ansiosta Gwyngad on matkannut jo pienestä varsasta pitäen pitkin maita ja mantuja kilpaillen näyttelykehissä - palkinnot tietysti muilta vieden. Ori nimittäin keräili I-palkintoja milteinpä jokaisesta käymästään näyttelystä ja heti kun ikää riitti, ori kantakirjattiin I-palkinnolla. Tämän jälkeen herra on toiminut pitkälti vain jalostusorina ja jälkeläisiä löytyykin sitten jo lähemmäs sataa kuin nollaa! Ori viettääkin edelleen elämäänsä upeiden tammojen ympäröimänä, ilman minkäänlaista huolta mistään.
Newyddllyn Welsh Magic on walesilaisen Neweyddllyn Welsh Studin yksi upeimmista welsh-oreista. Tämä kuvankomea, ja huomiota herättävän kauniin värinen kimo ori on niittänyt mainetta ja kunniaa Walesissa milloin milläkin tavalla. Magic syntyi hieman epämukavissa oloissa hyvin myrskyisenä syksy-yönä, jolloin pienen ja heikon varsan selviytymistä epäiltiin. Varsa hädintuskin pysyi pystyssä ulkona tuulen tempoessa, mutta sisätiloihin päästyään se kuitenkin piristyi. Parissa päivässä varsa olikin jo hyvin elinvoimainen ja erityisen utelias, sekä ihmisystävällinen poni. Magic onkin kiertänyt varsasta lähtien sitten näyttelyissä melko hyvin tuloksin, ja ori onkin kantakirjattu II-palkinnolla Walesissa. Tämän lisäksi Magic on käynyt koulu - ja esteratsastuskilpailuissa myös Isossa-Britanniassa ja Alankomaissa, joissa poni onkin pärjännyt oikein hyvin mainetta keräten. Jälkeläisiä Magicilta löytyy pitkälti yli kymmenen ja ori onkin kyllä saattanut tähän maailmaan monta tulevaisuuden menestyjää ja periyttäjää.
Pembroke's Lynnette eli Lynne, oli kovin kaunis rautias welsh mountain-tamma. Lynne oli Australian hieman tuntemattomammalla Pembroke Farmilla syntynyt poni, josta odotettiin jotain hyvin suurta. Varsa syntyi upeista ja näyttävistä vanhemmista, jotka tietenkin periyttivät upeaa ulkonäköään myös Lynnelle. Lynne olikin hyvin näyttävä: se oli todella upean sävyinen rautias, massaa siltä löytyi melko paljon ja tammaa kutsuttiinkin oikeaksi "postikorttiponiksi" kauniin ulkonäkönsä ansiosta. Lynne kiersi näyttelyitä varsasta lähtien, mutta tällöin se ei vielä juurikaan saanut huomiota tai ihainnointia kohdalleen. Neljä vuotta täytettyään tamma alkoi kuitenkin vaikuttaa jo todella hyvärakenteiselta, joten omistajat päättivät kokeilla onneaan uudelleen - ja niinpä neiti alkoikin kerätä itselleen I- ja II-palkintoja mennen tullen. Ei mennyt kauaa, kun Lynne kantakirjattiin ja tamma alkoikin saada sitä kautta kovasti jälkeläispyyntöjä. Tamman varsat olivat hyvin kuumaa kamaa niin Australiassa, Walesissa kuin toki muissakin maissa, joskaan puoletkaan kyseisistä pyynnöistä eivät toteutuneet. Jälkeläisiä Lynnellä taitaa olla kuitenkin jopa kahdeksan, joista suurin osa asuu nykypäivänä tamman kotimaassa Austraaliassa.
Garanhon Melangell on tämäkin rautias, läsipäinen ja näyttävä tamma. 120 cm korkea welsh mountain-tamma on herttainen ja kiltein poni, mitä varmasti on nähty. Vauhdikas ja menevä tamma on kilpaillut niin näyttelyissä, kuin ratsastuksessakin - lähinnä esteradoilla, mutta toisinaan myös kouluratoja kiertäen. Melangell syntyi Garanhon Studissa Australiassa, mistä tamma myytiin kuitenkin Walesiin welsh-siittolaan, ja missä se onkin sitten asunut koko ikänsä lähinnä kilpa - ja siitosponin elämää viettäen. Ennen muuttoaan tamma kiersi varsanäyttelyissä Australiassa, missä se pärjäsikin kohtalaisen hyvin. Kasvattajalla ei kuitenkaan ollut enää mahdollisuutta pitää niin montaa ponia, vaan hän joutui myymään osan poneista haikein mielin pois - niinpä Melangell muutti näyttelykehiä kiertämään Walesiin. Tamma onkin niittänyt menestyttä Walesin poninäyttelyissä runsaasti - se on saanut niin positiivista kuin negatiivistakin palautetta rakenteestaan, mutta luonteensa ansiosta tammasta on tullut hyvin ihainnoitu poni. Melangell on kantakirjattu, minkä lisäksi tamma on kieränyt jonkin verran kouluratsastus - ja valjakkoajokilpailuita kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Jälkeläisiä Melangellilla on tällä hetkellä viisi, mutta todennäköisesti lisää varsoja on vielä tulossa.
Nygård Merlin oli ruotsalainen welsh mountain-ori, jolta löytyi säkäkorkeutta 122 cm - eli maksimien rajoilla mentiin. Merlin syntyi Nygårdin siittolassa, missä vietti nuoruusaikansa 6-vuotiaaksi saakka. Varsa-aikana ori oli hyvin haastava ja vaikea, eikä sen koulutuksesta tahtonut tulla mitään suuressa siittolassa, missä oli runsaasti muitakin varsoja vailla koulutusta. Näinollen Nygårdista laitettiin myynti-ilmoitus, missä myytiin 6-vuotiasta, ruunikonpäistärikköä oria uuteen kotiin. Ei mennyt aikaakaan, kun ori matkasi uuteen kotiin Ruotsissa, missä se ehti kuitenkin asustaa vaivaisen vuoden, kun se myytiin jälleen - ja ori päätyi Walesiin hyvin pieneen welsh-siittolaan, missä se asui loppuikänsä. Merlin kävi näyttelyissä, missä se pääsikin monesti palkintosijoille ihan hyvillä tuloksilla. Oria ei kuitenkaan viety hirveästi pidemmälle, vaan tämän jälkeen se toimi lähinnä ratsastuskilpailuissa, sekä jalostuskäytössä. Siittolassa se oli hyvin arvostetussa roolissa jalostusorina ja tältä orilta löytyykin yli 20 jälkeläistä ympäri maapalloa, lähinnä Ruotsista ja Walesista, mutta myös muualta - kuten Suomesta.
Manawydan Glynae syntyi Walesin pienehkössä welsh-siittolassa. Glynae oli jo varsana melko isokokoinen ja roteva tammaksi, eikä luonnettakaan puuttunut. Tämä pieni ja pippurinen ponitamma oli heti ensimmäisenä pomottamassa muita poneja laitumella, joskin saadessaan samalla mitalla takaisin, neiti juoksi heti emänsä luokse turvaan. Ihmisiä kohtaan hieman epäkunnioittava ja jääräpäinen ponitamma kuitenkin kasvoi melko luonnollisissa olosuhteissa saaden viettää aikaansa hyvin paljon ulkona ja muiden ponien kanssa laiduntaessa. 2-vuotiaana tammaa alettiin todenteolla kouluttaa, mikä olikin aluksi melko haastavaa. Nöyräksi muuttunut poni kuitenkin lauhkeutui melko nopeasti, eikä mennyt aikaakaan, kun sen kanssa alettiin jo käymään näyttelyissä. Glynae palkittiin jo varsana hyvästä rakenteesta ja käsiteltävyydestä, mutta vanhemmalla iällä tammaa ei enää nähty niinkään usein näyttelykehissä - vaikka mahdollisuuksia ponin kanssa olisi varmasti ollut vaikka millä mitalla. Jälkeläisiä Glynae on kuitenkin saanut miltei kymmenen, joista jokainen on omalla tavallaan erityisen menestynyt ja pärjäävä poni.
Saaran emä, Fflew Gwyn, onkin minun oma maahantuontini, jonka laitoin myyntiin kuitenkin miltei heti ponin saavuttua Suomeen Walesista. Kynäksi kutsuttu tamma oli viimeisimpiä tuontiponeja, joilta puuttui koti. Tarjosin tammaa heti tuttavalleni, yritin kertoa sydäntäriipivän tarinan pakkasessa seisovasta pikkuponista, joka ei kestä viimaa. Ei mennyt aikaakaan, kun poni sitten matkasikin kohti Alankomaita. Sain kuitenkin kuulla iloisen yllätyksen: minulle olisi jo varattuna varsa tammasta, jos sellaisen haluan. No kuitenkin, sitten itse poniin: Kynä on väriltään kimo, säkäkorkeutta neitoselta löytyy 118 cm. Kynä on lähinnä koulupainotteinen tamma, mutta onnistuvat siltä pienet esteetkin tarpeen tullen. Luonteeltaan Kynä on melko omapäinen ja kujeileva pieni ponitamma, mutta toisinaan ihan ihmisen tahtoonkin nöyrtyvä - joskin melkoisen harvoin. Tilannetajua tammalta ei kuitenkaan puutu! Kynältä ei vielä löydy meriittejä saati kisakokemusta kovinkaan runsaasti, vaikka muutamissa näyttelyissä tamma onkin käynyt ihan kohtalaisin tuloksin. Kynä on kuitenkin sen verran sydämiä särkevä ponitamma, että siihen ei vain voi olla ihastumatta - riippumatta siitä, miten tamma pärjää kisakentillä tai näyttelykehissä. Kynä asustaa siis edelleenkin Alankomaissa Jenni R.:n omistuksessa, mihin ponin aikoinaan Suomesta myin. Saaran lisäksi tammalta ei taida toistaiseksi löytyä muita jälkeläisiä.
Nnewf Zeus, eli Zeus, on Nnewf Welsh Studista Walesista peräisin oleva welsh-mountain ori, jolta löytyy säkäkorkeutta 120 cm. Väriltään Zeus on todella näyttävän musta, koristautuen läsillä ja pitkillä sukilla joka jalassa. Zeus on lähinnä näyttelykenttiä kierrellyt ori, sillä ratsastuslajeissa tämä herra ei ole oikein koskaan pärjännyt, saatika sitten valjakkoajossa - tosin harrasteratsuna kotioloissa ori on kyllä näyttänyt kyntensä kouluratsastuksen saralla, mutta lieko sitten rimakauhua kilpailutilanteissa. No kuitenkin, näyttelyissä ori on sen sijaan pärjännyt sitten erityisen hyvin. Zeus on rakenteeltaan melko "keskivaiheinen", ei siis järin massiivinen, mutta ei kuitenkaan mikään vinkuheinäkään. Näyttelyissä ori on saanut melko vaihtelevaa palautetta riippuen tuomarista, mutta yleisesti ottaen orilta löytyy melko paljon kärkipään sijoituksia ja palkintoja, ja ompa herra Zeus jopa kantakirjattukin II-palkinnolla Walesissa. Tämän jälkeen ori on viettänyt pääsääntöisesti elämäänsä jalostusorina, asuen tietysti aina samassa kodissa Walesissa. Jälkeläisiä Zeukselta taitaa löytyä jo nyt kolmisen kymmentä, mutta lisää vaaveleita on varmasti vielä tulevaisuudessa tiedossa näin hienolta orilta.
Neferda Gwen oli Iso-Britanniasta lähtöisin. Pieni punarautias ori syntyi suureen siittolaan, mistä se kuitenkin laitettiin myyntiin jo alta vuoden ikäisenä. Orista ei uskottu juurikaan menestyjäksi, vaan se huutokaupattiin hyvin hiljaisessa ponihuutokaupassa nuorelle parille, jotka halusivat ostaa itselleen welsh mountainin näyttelyponiksi. Pieni ja vilkas poni matkasikin heti siltä istumalta toiselle puolelle Englantia. Ponia odotti pieni talli, missä se sai seurakseen kaksi shetlanninponia. Gwen ei oikein missään vaiheessa tahtonut asettua kodiksi, vaan ori aloitti kovan uhittelun, eikä yhteistyökykyä saanut siitä puristettua ulos vaikka kuinka yritti. Tämä tuotti vakavasti ongelmia näyttelyponista unelmoivalle parille, joten he laittoivat surkein mielin orin uudelleen myyntiin. Tämän jälkeen päälle vuoden ikäinen poni matkasi Ruotsiin, pienen pieneen muutaman ponin welsh-siittolaan. Sen annettiin kasvaa asianmukaisessa koulutuksessa, minkä jälkeen ponista koulutettiin varsinainen koulukenttien rusettihai! Tämä ori nähtiin monissa ja monissa kouluratsastuskilpailuissa Ruotsissa, sekä Ruotsin naapurimaissa - joissa ori pärjäsi paremmin kuin hyvin. Gwen on palkittu monet kerrat erilaisissa kouluratsastustapahtumissa. Myös jälkeläisiä Gweniltä löytyy jonkin verran, mutta kaikkien jälkeläisten nykyisestä olinpaikasta ei ole tarkkaa tietoa.
Eiddwen Nana syntyi Ruotsissa huhtikuun keväisinä ja lämpiminä päivinä. Nana oli heti varsasta lähtien hyvin sympaattinen ja kiltti ponitamma - erittäin helppo käsiteltävä, ja näyttelyissä parhaansa antava tamma. Nimittäin tätä kaunista kimoa varsaa alettiinkin käyttää miltei heti varsanäyttelyissä, joissa se pärjäsi paremmin kuin voisi toivoakaan. I-palkintoja keräiltiin siihen tahtiin, ettei paremmasta väliä. Nana asuikin kasvattajallaan, joka oli varsastaan tietysti erityisen ylpeä, eikä jättänyt tietenkään näyttelyitä ainoastaan varsa-ajan hommiksi. Myös aikuisena Nana nähtiin monissa ja monissa näyttelyissä, eikä aikaakaan, kun tamma oli kantakirjattu I-palkinnolla. Todella kauniiksi tammaksi kasvanut poni oli monien kasvattajien toiveuni, eikä kasvattajakaan helpolla päässyt muiden ihailuista - ponia yritettiin ostaa monet kerrat ja kasvattaja saikin siitä toisinaan aivan älyttömiä ostotarjouksia. Hän ei kuitenkaan halunnut missään tapauksessa luopua upeasta ponistaan, vaan piti sen omassa siittolassaan siitostammana. Nanalta löytyykin monta upeaa jälkeläistä, jotka ovat vähintäänkin yhtä kauniita ja palkittuja kuin tamma itse.
Monaco Tosca oli Alankomaihin syntynyt welsh mountain-tamma, joka oli hyvin heikko ja pienirakenteinen heti varsasta lähtien. Tosca vietti varsa-aikansa siittolassa, eikä se juurikaan pystynyt ulkoilemaan ilman kunnon lämpöasteita, sillä pieni ponineitiparka ei juuri edes pystynyt seisomaan kylmässä. Varsaa hoidettiin keinoimetyksellä ja sen tulevaisuutta kohtaan oltiin hyvin pessimistisiä. "Tamma ei tule koskaan selviämään puolta vuotta pidempään" oli myös eläinlääkärin tuomio. Puoli vuotta kului, vuosi ja kaksi. Pikkuhiljaa Tosca alkoi kehittää itselleen lihaksistoa ja se alkoi selvitä vahvasti. Tamma muutti miltei 3-vuotiaana Walesiin pienelle welshtallille, missä sitä alettiin kouluttaa ja kuntouttamaan. Tamma muuttui aivan pienessä hetkessä solakaksi, sporttisen näköisesti mounttitammaksi, eikä sen rakennevirheitä enää edes huomannut, oikeastaan ne katosivat miltei olemattomiin. 5-vuotiaana Tosca osallistui ensimmäisiin kouluratsastuskilpailuihinsa, missä tamma pärjäsi erityisen hyvin. Tästä alkoikin kouluratsastuskilpailuiden nousukausi, sillä Toscasta tuli varsinainen rusettihai! Näyttelyissä tammaa ei juuri nähty, mutta koulukisoissa se pärjäsi sen korvaten. Tosca asui loppuelämänsä samassa omistuksessa, eikä onneksi joutunut kiertoon. Jälkeläisiä se sai tällä tallilla kolme, joista jokainen on tamma.
Lebell Cin oli hyvin, hyvin arka welsh mountain-ori, mutta ulkonäöltään sen sijaan hyvin näyttävä ja upea! Komearakenteinen ja massiivinen ori oli väriltään hyvin kaunis kärpäskimo, säkäkorkeutta orilta löytyi 120 cm. Mutta kuten sanoin: luonteeltaan tämä ori oli hyvin arka ja varovainen, erityisesti ihmisiä ja muita hevosia kohtaan. Kiltti ja herttainen se osasi olla niitä kohtaan, joihin se luotti, mutta muita kohtaan ori tuntui olevan hieman aggressiivisen oloinen - tietenkin johtuen epävarmuudesta. Cin kasvoi Walesissa todella pienessä tallissa, missä se ei juuri varsana päässyt ihmisten käsiteltäväksi. Vasta orin ollessa melkein 3 vuotta, sitä alettiin käsittelemään ja kouluttamaan. Tässä vaiheessa kuitenkin jo jokin meni pieleen, sillä ori menetti luottamuksensa ihmisiin. 5-vuotiaana ori myytiin isompaan siittolaan, missä ihastuttiin sen karismaattiseen ulkonäköön. Täällä Cin saikin heti asianmukaista koulutusta ja käsittelyä, eikä mennyt aikaakaan, kun se keräsi luottamuksen omistajiaan kohtaan. Ori kiersi jokusen kerran näyttelyissä, missä se sai erittäin hyvät palkinnot ja arvostelut. Se myös kantakirjattiin III-palkinnolla: ei ehkä paras mahdollinen tulos, mutta hyvin silti. Cin sai tietojen mukaan kahdeksan jälkeläistä, mutta ori valitettavasti menehtyi onnettomuudessa karatessaan laitumelta.
Bambino Gnuttan, eli Gnuttan, oli ruotsalainen welsh mountain-tamma. Siro ja sporttinen ponitamma oli säkäkorkeudeltaan 115 cm, erittäin pieni siis. Väriltään Gnuttan oli mustankimo, huomiota herättävän kaunis ilmestys. Gnuttan oli hyvin tunnetun welsh-siittolan kasvatti ja tammasta oltiin hyvin ylpeitä: sen vanhemmat olivat molemmat saman siittolan kasvatteja, erityisen palkittuja ja upeita. Tammaa alettiinkin käyttää näyttelyissä jo heti muutaman kuukauden ikäisenä, missä Gnuttan pärjäsikin hyvin. Se keräili jo varsaluokista I - ja II-palkintoja ilman suurempia ponnisteluita ja tamman kohdalla odotukset olivat korkealla - eikä suotta: myöhemmällä iällä sama menestys jatkui ja Gnuttan kantakirjattiin 5-vuotiaana. Kantakirjauksen jälkeen tamma alkoi kiertää myös koulu - ja estekilpailuita, joissa se pärjäsi hyvin. Se ei aivan voittanut saati sijoittunutkaan kaikissa kilpailuissaan, mutta hyvin monissa kyllä. Ensimmäisen varsansa Gnuttan sai 6-vuotiaana, minkä jälkeen tamma siirrettiinkin oikeastaan lopullisesti siitostamman rooliin. Se sai elämänsä aikana kuusi jälkeläistä samassa siittolassa, toinen toistaan upeammista oreista. Gnuttan kuoli kuitenkin 19-vuotiaana vanhuuden tuomiin sairauksiin ja vammoihin.
Kisakalenteri
Alkuun merkitty sijoitukset, muut kilpailut jälkeen. Koulu ja esteet ovat eri lokeroissa.
|
12.05.2010 villit (koulu) helppo B - 1/18 |
15.05.2010 villit (este) 80 cm - 4/18
|
Welsh Ponies In The Show Ring
11.08.2010 Dinnewrac, Riding Class (I), Ridden Champion I
Näyttelymenestys
18.09.2010 NJ, welsh mountaintammat, LKV1, irtoSERT, JS
10.10.2010 NJ, welsh mountaintammat, BIS5, MVA-SERT, JS
03.11.2010 NJ, welsh mountaintammat, BIS1, MVA-SERT, JS
10.04.2011 NJ, welsh mountaintammat, BIS4, MVA-SERT, JS
Jälkeläiset
wA-o. Gwalch Logres (06.08.2011) isä: Gwalch Lladdwr
Päiväkirja ja valmennukset
30.07.2010
Kävimme tänään Saaran kanssa viimeisissä Dinnewracin järjestämissä kouluratsastuskilpailuissa. Kisoista olemme tuoneet runsaasti näiden monien päivien aikana sijoituksia ja paljon muitakin hyviä kisatuloksia. Saara on ollut todellakin elementissään ja olen hyvin ylpeä pienestä kisatykistämme! Innolla odottelemme nyt yhdessä Saaran kanssa yleislaatuarvostelua, mistä toivottavasti pääsemme hyville pistesijoille - senhän näkee vasta tietenkin sitten, kun itse tapahtuma tulee. Nyt vain jännitetään ja odotetaan, että miten käy. Sitten kuitenkin tämän päivän asioihin: tänään kävimme Saaran ja muutaman tallitytön kanssa poneineen pienellä maastolenkillä. Saara oli jälleen oma itsensä: pieni dynamiitti räjähteli vähän väliä mihin sattui, onneksi meillä oli seuraa - eivätkä muut ponit ihmetelleet ollenkaan Saaran vempuiluita. Pääsimme kuitenkin lenkiltä kotiin kaikki ehjin nahoin, vaikka toisinaan hieman pelkäsinkin jotain muuta ponin pelästyessä jotain.
26.07.2010
Vähän yli puolessa välissä mennään Dinnewracin kilpailuiden suhteen. Tänään kisasimme jälleen neljässä luokassa Saaran kanssa, mutta valitettavasti sijoituksia ei tullut koko päivänä yhtäkään. Tietenkin pitkä kisaputki verottaa ponin voimista sen verran, etten ihmettele yhtään. Kilpailuiden jälkeen Saara sai olla aivan vapaasti loppupäivän. Mielä muutama kisapäivä edessä ja sitten on ainakin tämä pitkä putki saatu kunnialla suoritettua yli. Ilmoitin tänään muuten Saaran VWY:n laatuarvosteluun, hui! Jännityksellä nyt sitten vain odottelemaan laatista, saapa nähdä miten käy. Lähdemme sinne kahden ponin voimin, Saaran lisäksi otan mukaan cob-tammamme Adja's Nestan.
20.07.2010
Tänään Saara sai viettää ratsastuksesta vapaapäivää, mutta en kuitenkaan malttanut jättää ponia seisomaan talliin tekemättä mitään koko päivänä. Niinpä päätin, että käyn juoksuttamassa Saaraa hetken aikaa kentällä. Harjailin ponin putipuhtaaksi aikani kuluksi jo heti aamupäivällä, laitoin suitset päähän ja nappasin juoksutusliinan mukaan. Kentälle päästyämme Saara suorastaan syöksähti vauhtiin, se oli hyvin innoissaan juoksutuksesta. Annoin sen kävellä ensin kymmenisen minuuttia suuntaa vaihdellen, jotta se saisi kunnon käyntilämmittelyt alle. Muuten harjoittelimme vain miten käsittelyssä käyttäydytään, vaikka eipä Saaralla tuntunut olevan ongelmia sen asian kanssa. Tamma oli hyvin innostunut ja kuunteli minua jatkuvasti tarkkaavaisesti. Juoksutin ponia noin 45 minuuttia kentällä, minkä jälkeen kävin taluttelemassa sitä maastossa loppukäynneiksi.
Kouluvalmennus 17.07.2010, valmentaja Laura M.
Alkuverryttelyjen aikana Saara oli hiukan tahmea mutta muutamalla raipan näpäytyksellä sait tamman hyvin hereille ja keskittymään tehtävään. Päivän tehtävänä olisi pohkeenväistö niin käynnissä kuin ravissakin. Aluksi Saara unohti ottaa takapään mukaan ja saittekin toistaa tehtävän muutaman kerran ennen kuin oli hyvä. Hetken käynnissä väistämisen jälkeen vaihdettiin suuntaa ja alettiin tehdä samaa ravissa. Saara tuntui nyt olevan kunnolla herännyt ja menossa hieman liikaakin joten sait toppuutella tammaa koska se vain juoksi menemään eikä muistanut väistää. Hetken kuluttua raviväistötkin otti sujuakseen ja työskentelynne oli todella mukavaa katsottavaa loppujen lopuksi. Väistötehtävien loputtua otimme muutaman kerran laukkaa kiemurauralla ilman vaihtoja ja se sujui hyvin kun Saara sai hieman päästellä ylimääräisiä höyryjä.
Kotiläksynä tempon vaihteluita ja väistöharjoituksia niin hyvä tulee!
Kouluvalmennus 10.07.2010, valmentaja Iri
Kun saavuin maneesiin hieman myöhässä, oli ratsukko jo ehtinyt aloittaa lämmittelyn. Saara käveli reippaasti, joskin vielä hieman kankeasti. Pyysin vaihtamaan suunnan lävistäjällä ja kokoamaan ohjat.
"Valmistele Saara reippaan käynnin kautta siirtymään raviin ja siirry raviin! Poni lähti kulkemaan uralla rennossa ja lennokaassa ravissa." Vaihdoimme hetken kuluttua uudestaan suunnan ja aloin kertomaan Julille valmennuksen aihetta.
"Tänään päätin että kokeilisimme tehdä erilaisia siirtymiä! Aloitetaan kävelemällä lyhyet sivut ja ravaamalla pitkät sivut." Ratsukko teki työtä käskettyä ja olin heihin hyvin tyytyväinen. Vaikeutimme tehtävää aina vähän kerralla ja lopuksi pääsimme laukka-ravi siirtymään asti. Lopputunti sujuikin rauhallisesti ja kiitin ratsukkoa hienosta päivästä!
Kouluvalmennus 09.07.2010, valmentaja Iri
Saaran saatua verryteltyä molempiin suuntiin, aloin kertoa mitä olin täksi kerraksi suunnitellut. Aiheena olivat siis peruutukset. Aloitimme tulemalla käynnissä lyhyelle sivulle ja sen keskellä pysähdys, peruutus 4 askelta ja eteenpäin. Vaikeutimme tehtävää hetken kuluttua tekemällä peruutuksen jälkeen siirtymisen raviin. Saara toimi erittäin hyvin tehtävällä ja lopuksi saimme lisättyä laukan mukaan siirtymiseen. Lopputunnista Juli loppuverkkasi Saaran ja laukkaili pääty-ympyrällä saadakseen taivuteltua Saaran niskaa.
Estevalmennus 13.07.2010, valmentaja Iri
Saara oli jo melkein verrytelty saavuttuani paikalle, joten aloin laittamaan maahan muutamia puomeja. Ponin pää kohosi heti ylös kun huomasi minun laittelevan maahan noita ihmeellisiä puukalikoita. Julin oli tarkoitus laukata ympyrällä toisella puolella kenttää mutta mitä vielä .. Saara lähtikin kohti puomeja korvat höröllä ja teki valtavan ilmaloikan niiden yli! Juli pysyi kuitenkin selässä ja päätin päästää heidät jo puomeille, mutta RAVISSA.
Poni nosteli jalkansa kevyesti puomien yli ja seuraavaksi käskin heitä tulemaan laukassa.
- Tehkää kaksi iso ympyrää ennen puomeja jotta Juli kerkeät rauhoitella Saaraa. Juli teki työtä käskettyä ja poni venytti hienosti askeltaan linjan aikana.
Korotin puomit kolmeksi pieneksi esteeksi, joille ratsukko tuli ensin ravissa. Seuraavaksi korotin esteet 40 sentin korkuisiksi pystyiksi. Saara yritti rynniä esteille mutta Juli sai hyvin pidäteltyä innokasta poniaan, ja he liitivät esteiden yli komeassa kaaressa.
Loppuverryttelyjä varten laitoin muutaman kavaletin jotta Saarakin pystyisi rauhoittumaan.
Estevalmennus 20.07.2010, valmentaja Iri
Viimeinen valmennuksenne minun seurassani meni aika laiskoissa merkeissä aluksi. Verryttely kesti siis hieman pidempään, jotta Juli saisi Saaraa edes hieman hereille. Verryttelitte aluksi ympyrällä jolla Saara taipui yllättävän hyvin. Aloitimme heti 40cm korkealla okserilla josta Saara ihme kyllä piristyi ja sai uutta puhtia moottoriinsa. Se laukkasi esteelle kepein askelin ja ylitti sen jalat puomia hipoen.
Kokosin pienen välimatkan päähän toisen esteen, 70cm korkean pystyn. Esteiden väliin tehtiin voltti ja Saara suoriutui tehtävästä hyvin. Korotimme okserin 70cm korkeaksi ja pystyn 80 senttiseksi.Aluksi Saara hieman epäröin mennäkkö vai eikö mennä mutta hyppäsi kuitenkin molemmat esteet. Lopuksi laskin molemmat ristikoiksi ja käskin Julia tulemaan ne ravissa. Tämän jälkeen annoin Julin jatkaa ravissa uraa pitkin hieman pidemmin ohjin jotta Saara saisi venyttää kaulaansa.
17.5.2010
Maastoestetreeniä! Tamma oli aivan järjettömän energisellä - ja pöhköllä tuulella. Se hyppi mihin sattui, pukitteli ja riehui päästessään maastoradalle. Se säpsähteli typeränä jopa hassuja kuusenoksia, mitkä olivat pudonneet polulle. Saaralle oli myös aivan liikaa erikoisen kokoinen kivi polun vieressä, sitä täytyi myös varoa, ettei se vain vahingossakaan hyppää päälle. Esteillä pelkäsinkin suoraan sanottuna henkeni edestä, sillä tämä hermoheikko pikkuponi tuntui jopa pelkäävän itse maastoesteitä. Onneksi pienet risut eivät olleet moksiskaan siitä, että Saara runnoi niiden ylitse toisinaan vähän turhankin vauhdikkaasti, mistä seurasi monta kertaa turhaa häiriötä. Luojan kiitos en kuitenkaan pudonnut selästä kertaakaan, vaikka hyvin monta kertaa sekin tuntui olevan lähellä!
01.04.2010
Saara-poni vietti tänään 4-vuotissyntymäpäiväänsä! Pienestä ponivauvastamme on tullut nyt virallisesti aikuisten ponien kastiin kuuluva kansalainen. Syntymäpäivän kunniaksi Saara sai tänään runsaan porkkanakakun, minkä tallityttömme Tytti oli ponille "leiponut" - eli toisinsanoen kasannut. Kakkuun kuului porkkanoiden lisäksi kuivattua ruisleipää, muutama sokerinpala, hevosille tarkoitettuja herkkupaloja sekä pari siivua omenaa. Saara herkuttelikin sitten kakun viettäessään vapaapäivää, eihän päivänsankarille viitsinyt mitään kovaa treeniä tehdä.
ellei toisin mainita